Pokeriharrastuksen alussa harva pelaaja edes käsittää, että pokerihuone veloittaa jokaiselta pelaajalta pelioikeudesta.
Rake, rakeback ja muut vastaavat termit ovat aloittelijalle vain sanahelinää. Oleellista on pelaaminen; loistavat bluffit ja karvaat bad beatit. Mitä väliä vaikka pokerihuone nappaakin jonkun prosentin jokaisesta potista – kuinka suuri vaikutus yhdellä prosentilla voi muka olla?
Karu totuus on, että vaikutus on pidemmän päälle hämmästyttävän suuri.
Rakeback on pokerimaailman Robin Hood
Koska suurin osa pelaajista ei käsitä raken merkitystä, pokerihuoneet verottavat pelejä kovalla kädellä. Varsinkin pienillä tasoilla pelatessa raken merkitys pelaajan tuloksen kannalta on todella suuri.
Pienten pöytien helpot vastustajat toki kompensoivat tätä jonkin verran, mutta rake on silti usein niin korkea, että pitkällä tähtäimellä voittaminen on hankalaa.
Onneksi on olemassa rakeback. Rakeback ottaa rikkailta (pelinjärjestäjä) ja antaa köyhille ja riistetyille (pelaajat).
Käytännön esimerkkejä
Olen jossain vaiheessa laskenut, että pelatessani Ongame-verkon viiden hengen fixed limit -pöydissä 2/4-tasolla, maksan rakea melkein 20$ tunnnissa pöytää kohden. Pokerihuone siis veloittaa minulta melkein 5 big bettiä siitä ilosta, että saan istua pöydässä!
Kun pidetään mielessä, että 3 big bettiä tunnissa pidetään erinomaisena pitkän aikavälin voittotahtina näissä pöydissä, karu totuus alkaa paljastua. Rakeback alkaa yhtäkkiä tuntua todella houkuttelevalta.
Rakeback-sopimus helpottaa tuskaa jonkin verran. Yhdessä bonusten kanssa saan rakebackin ansiosta takaisin jopa puolet maksamastani rakesta.
Ei silti tunnu hyvältä tiedostaa, että olen pokeriurani aikana maksanut pokerihuoneille satoja tuhansia euroja rakena. Viiden nollan summat pysäyttävät aina miettimään.
